Selityksiä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen

Vaalien jälkeen julkisuudessa on päivitelty matalaa äänestysaktiivisuutta. Moite on kohdistunut lähinnä toisen kierroksen äänestysaktiivisuuteen, sillä äänestettiinhän ensimmäisellä kierroksella mm. viime vaaleja vilkkaammin niin ulkomailla kuin kotimaassakin. En liity kuitenkaan näiden päivittelijöiden joukkoon, sillä mielestäni äänestysaktiivisuuden vähäisyydelle on kolme helposti löydettävää syytä, jotka selittävät ainakin valtaosan ihmisten heikosta mielenkiinnosta käyttää äänioikeuttaan. Kokonaan oman kirjoituksen aihe olisi se, onko matala äänestysprosentti edes ongelma, mutta siihen kysymykseen en nyt paneudu.

Ensimmäisenä perusteluna voidaan pitää sitä, että vaalin lopputulos vaikutti varsin selvältä jo syksystä lähtien. Niinistön saadessa ensimmäisellä kierroksella murskalukemat (n. 37 % äänistä) ymmärsi viimeinenkin realistisesti vaaliin suhtauva äänestäjä, mikä tulos tulisi toisella kierroksella olemaan. Puheet Haavisto-ilmiöstä voi mielestäni unohtaa – puhuttiinhan viime vaaleissakin Niinistö-ilmiöstä, joka itse asiassa oli vahvempi kuin näiden vaalien ”Haavisto-ilmiö”. Kaksivaiheisella vaalilla on vahva kannatuksia tasoittava vaikutus, eikä tätä mekanismia voi mielestäni ilmiöksi väittää, jos kannatus ei toden teolla nouse valtavasti. Mielestäni on selvää, että Niinistön valituksi tulemisen ’itsestäänselvyys’ heikensi äänestysaktiivisuutta, aivan kuten se vähensi Niinistön ääniä jo ensimmäisellä kierroksella taktikoinnin vuoksi.

Toinen selkeä selitys löytyy ehdokkaiden samankaltaisuudesta. Kuten vaalidebateissa ilmeni, niin ei miesten väliltä paljoa eroa löytynyt. Asiaa voi tarkastella perinteisen poliittisen spektrin, eli vasemmisto-oikeisto –jaottelun kautta. Niinistö oli ehdokkaista selvästi oikeistoon kuuluva, kun taasen Haavistoa on hankalampi tuolle jakaumalle sijoittaa. Päivänselvää kuitenkin on, ettei Haavistosta sosialistien edustajaa saa tekemälläkään, vaikka hän paljon sieltä ääniä keräsi. Hän lienee ollut pienempi paha vasemmistolle? Yhtä kaikki, ei vasemmistolla ollut näissä vaaleissa selkeää omaa ehdokasta, mikä on varmasti pudottanut äänestysintoa. Harkitsisin jopa itsekin äänestämättä jättämistä (tai oikeastaan viivan vetämistä lappuun), jos en löytäisi sopivaa ehdokasta. Rationaalista olisi toki äänestää vähemmän huonoa ehdokasta.

Kolmas selittävä tekijä on paljon konkreettisempi, nimittäin kylmä sää. Varsinaisena vaalipäivänä oli maassa monissa paikoin 25 asteen pakkanen, mikä on omiaan heikentämään vähemmän vaaleista kiinnostuneiden intoa valua äänestyspaikoille. Ilmiö lienee ollut vahva etenkin pohjoisessa, jossa pitemmät etäisyydet ja ”maaseudun miehen” puuttuminen ehdokkaista on vähentänyt halua lähteä reissamaan vaaliuurnille. Vaalivirkailijan roolissa kuulinkin monilta ihmisiltä, kuinka he liki jättivät äänestämättä mukamas-niin kovan pakkasen takia. Näin kirjoituksen lopuksi sään takia äänestämättä jättäneille on todettava: Hävetkää! Seitsemän vuosikymmentä sitten näitä oikeuksia on puolustettu monin verroin kauheammissa olosuhteissa, joten nykypäivän ihmisen sietäisi kyetä laahustamaan vaaliuurnalle – oli keli sitten mikä tahansa.